Kaksi vuotta Kahjoilua

Maailman rakkain, ärsyttävin, haastavin, suloisin, hellyyttävin, fiksuin, hulluin, pöllöin, leikkisin ja ihanin Kahjo täytti edellispäivänä 20.8. kaksi vuotta. Vasta ja jo kaksi. Toisaalta se vaikuttaa vielä ihan vauvalta lörppähuulineen ja honkkelomaisine liikkeineen, mutta sen pää näyttää jo aikuisen uroksen komealta ja jykevältä päältä (pään sisällöstä ei sitten tarvitsekaan puhua... heh!). Tässä muutama kuva kekkereiltä:

Cesar-jauheliha-namikakku

OMNOM

Lahjaksi päivänsankari sai naudanmahalastuja ja siankorvia. Nämä kelpasivat jopa tälle ronkelille!

Olen jo tovin ollut varma päätöksestäni lähteä kokeilemaan Kajolle kemiallista kastraatiota, josko se vaikka rauhoittaisi elämää täällä kotona; tällä hetkellä kun herraa kiinnostavat enemmän hyväntuoksuiset tytöt kuin sekään vähäinen kontakti, mitä jätkään yleensä ulkona saa ylläpidettyä. Jonkin aikaa arvoin lyhytvaikutteisen eli noin puoli vuotta kestävän ja pidempivaikutteisen eli noin vuoden kestävän implantin välillä, mutta lopulta päädyin lyhytvaikutteisempaan. Jos kastraatio ei olekaan oikea valinta eli aiheuttaa meille enemmän ongelmia kuin helpottaa, niin eipähän tarvitse niin kauaa odotella vaikutuksen loppumista, ja toisaalta jos tämän kuuden kuukauden aikana huomataan ero parempaan, niin saahan ne pallit napsaistua pois sen jälkeen. Huvikseni laskeskelin myös, että Kajolta löytyy näyttelyistä H niukasti 15 kuukauden ja kuuden päivän ikäisenä, eli tulevaisuudessa sen olisi myös mahdollista valioitua jossakin lajissa, vaikka killuttimet vietäisiin. As if, mutta toivossahan on tunnetusti hyvä elää. Näin ollen varasin eläinlääkärille ajan implantin laittoon ensi viikon tiistaiksi 28.8., kun mittelien kesäpäivistäkin on toivottavasti selviydytty kunnialla. Samalla lääkärikäynnillä Kajo saa uuden passin entisen treenirepussa kastuneen tilalle. Hups.

Toivottavasti nähdään viikonloppuna mittelipäivillä!

PS. Vielä kuva siitä miehekkään komeasta ja jykevästä päästä. Vau, vaikka itse sanonkin.