Kuten ensimmäisessä postauksessa kirjoitin, Kajon kanssa olen joutunut opettelemaan paljon sellaista, mitä kuusi aikaisempaa koiraa ja 21 koirallista vuotta eivät minulle olleet ehtineet opettaa. Remmirähjäämisen ensimerkit taisivat ilmestyä siinä Kajon ollessa neljän kuukauden paikkeilla. Lenkillä sattui niihin aikoihin ikävä välikohtaus: olin silloisen kolmen koiran laumani kanssa ulkoilulla sinisessä iltahämärässä, ja kuin tyhjästä (no, todennäköisesti suosikkipolkuamme reunustavista puskista) eteemme pamahti dreeveri omistajineen. Koira rähjäsi ihan huolella, ja koska mitteli ei todellakaan jää egossa toiseksi, lauman vanhimmat Hippu ja Koda antoivat palaa ja avasivat sanaisen arkkunsa. Kajo tietysti säikähti ja vilkuili pitkän matkaa meidät ohittaneen, pennun silmin hyvin pelottavan koiran perään. Kun minulta kysytään, onko Kajon hihnakäytöksen takana mahdollisesti joitakin huonoja kokemuksia, kerron yleensä tämän, mutta tiedostan myös, että vanhemmat koirani ovat saaneet päälleen ikävän monta vierasta ja aggressiiviselta vaikuttavaa koiraa, ja silti yksikään niistä ei ole rähinöissään päässyt Kajon tasolle. Tämä kertonee siis enemmän eroista koirien luonteissa kuin ikävien kokemusten laadussa.
Ajattelin pitkään, että Kajon "huono" käytös kiinni ollessaan johtui sen heränneestä äijävaihteesta ja toisaalta turhasta innostuksesta päästä muiden koirien luokse. Olin kuitenkin pentuani sosiaalistanut enemmän kuin yhtäkään aikaisemmista koiristamme, ja ajattelin, että pikkupoika oli vain päättänyt kasvaa isoksi. Tämä ei kuitenkaan auttanut käytöksen säätelyyn ja muuttamiseen: mitä enemmän Kajo ärisi ulkona vastaantuleville koirille, sitä enemmän itse hermostuin, ja noidankehä oli valmis. "Huono käytös ruokkii huonoa käytöstä" tuli käytännössä tutuksi, kun hermoileva koira sai hihnan päähän hermoilevan omistajan, ja sainpahan muutamaan otteeseen verestävän haavankin käsiin. Kyllähän minä tiesin, että rähisevän koiran suun eteen ei näppejä pidä tunkea, mutta joskus vain käy niin, ettei aivojen lähettämä signaali ehdi perille asti. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, vai miten se menikään?
Lopullinen herätys tuli, kun alkusyksystä lenkillä kysyin vastaan tulleen vieraan spitzin omistajalta, voisiko Kajo päästä rauhoituttuaan tekemään tuttavuutta hänen koiransa kanssa. Omistaja näytti hyvin epäilevältä sanoessaan, että koirani näytti sen verran vihaiselta, ettei varmaan kannata. Vihaiselta? Muistan katselleeni kiihtynyttä koiraani itkua nieleskellen ja miettineeni, onko mahdollista tulkita niin väärin eläintä, jonka kanssa olin siihen mennessä jo lähemmäs vuoden asunut. Mitä jos olinkin itse sokeutunut oman koirani käytökselle, enkä nähnyt, että se, minkä minä tulkitsin kukkoiluksi, innoksi tai epävarmuudeksi, olikin aggressiivisuutta? Samana iltana varasin yksityistunnin Eläinklinikka Timantin eläin- ja ongelmakoirakouluttaja Krista Heinoselle, ja toivoin koko sydämestäni, että saisin apua ulkoiluihin, josta oli tullut meille päivittäinen taistelutanner.
Voitko kuvitella sen helpotuksen tunteen, kun koiran käyttäytymisen ammattilainen arvioi koirani remmirähinän johtuvan aggressiivisuuden sijaan silkasta innostumisen ja epävarmuuden yhdistelmästä? Tunnetta kuvannee parhaiten ilmaus "kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä". Kristan opeista omaksuin viimein vastaehdollistamisen, josta olin kuullut paljon mutta josta olin aikaisemmin saanut vain hataran käsityksen, ja aloin opettaa sen avulla Kajolle ensi alkuun ihmisten ja muiden helpompien kohteiden ohittamista. Kun ihminen (tai muu kohde) osui näköpiiriin ja Kajo kohdisti siihen katseensa, päästin suussani naksausäänen ja annoin palkkion. (Oma työnsä oli riittävän makoisan palkan löytämisessä; jossakin vaiheessa meillä toimivat Meat&Treat-pötköt palasteltuina, tällä hetkellä käytössä ovat lihapullat. Saa nähdä, milloin vaihdetaan taas!) Vastaehdollistamisen kautta päästiinkin jo tosi paljon eteenpäin, mutta muiden koirien ohittaminen oli edelleen yhtä kauhistuttava kokemus niin koiralle kuin minullekin. Vähän ajan kuluttua löysin suositusten perusteella Riikan Hauskan Koirakoulun, ja ilmoittauduin Kajon kanssa Rauhallisesti ohittaen -kurssille. Ohituskurssilla alkoikin viimein tuntua siltä, että oppimista - sekä minun että Kajon - oikeasti tapahtui. Ensimmäisellä kurssikerralla itketti, kun Kajo huusi ensin vartin ulkona ja kiljui ja rähisi loppupuolituntisen hallissa, mutta viimeisellä kurssikerralla kuljimme jo koko kurssiporukka jonossa Hämeenpuistossa ja ohitimme toisiamme ja muita koirakoita lähes tai jopa ihan hiljaa. Kaikista eniten kurssi kuitenkin vaikutti omaan suhtautumiseeni. Ensinnäkin on ollut äärettömän vapauttavaa kuulla koira-alan ammattilaisten suusta, että minulla on käsissäni haastava koira. Se tuntui suoraan sanoen synninpäästöltä. Krista rohkaisi minua, että vaikeampiakin tapauksia kuin Kajo on nähty, ja Riikka sanoi nostavansa hattua kaikille, jotka jaksavat tällaisten koirien kanssa tehdä töitä. Tietysti tiedostan, että koiranomistajana minulla on oman koirani edesottamuksista täysi vastuu, jota koirani haastava luonne ei poista tai edes vähennä, mutta ero omassa asenteessani aiempaan verrattuna on huikaiseva: tiedän nyt, etten ole koiranomistajana ja -kouluttajana täysi saapas. Minulle on vain sattunut reaktiivinen koira, jota minun täytyy opetella opettamaan, jotta voisimme molemmat rentoutua ja pitää hauskaa myös lenkkeillessämme.
Reaktiivisuus on termi, josta olin aiemminkin kuullut jonkin verran, mutta johon aloin vasta jonkin aikaa sitten perehtyä tarkemmin. Jos reaktiivisuus ei ole käsitteenä tuttu, suosittelen lukemaan Häntä Heilumaan -blogin kirjoittajan Saara Junttilan kirjoituksen siitä viime syyskuulta. Lainaan kirjoituksesta erään kohdan, joka erityisesti sykähdytti minua:
"Voin kertoa aluksi, mistä reaktiivisuus ei johdu. Se ei johdu sinusta. Eikä se johdu koirastasi. Eikä johtajuusongelmasta. -- Joskus tällaisia asioita vain tapahtuu. Vaikka koiran kasvattaisi pennusta asti täydellisesti sosiaalistaen ja tehden kaikkensa, joskus käy vain huono tuuri."
Reaktiivisen koiran omistajan sitkeä seuralainen on itsesyytös. Ja jos et itse aina muistakaan syyttää koirasi käytöksestä omaa taitamattomuuttasi, niin joku muu varmasti muistaa. Kun tulee yksi onnistunut ohitus, jonka aikana koira haukahtaa tai murahtaa vain kerran ohikulkijalle, mikään ei tapa onnistumisen riemua niin tehokkaasti kuin ulkopuolisen kommentti vihaisesta tai huonosti koulutetusta koirasta. Olisikin ihan äärettömän tärkeää muistaa, että vain sinä itse tiedät, kuinka paljon työtä koirasi kanssa on jo tehty, jotta on päästy nykyiseen pisteeseen. Kenelläkään ei ole oikeutta vähätellä sellaista onnistumisen tunnetta, joka on syntynyt yhdistelmästä verta, hikeä ja kyyneleitä. Pahimpina päivinä näitä kaikkia, ihan konkreettisesti.
Käytännön esimerkki edellisestä: osallistuimme marraskuun lopussa Kajon kanssa Tampereen näyttelyyn, koska halusin siitä toisen arvostelun sitten pentuluokkien jälkeen. Tulokseksi saimme H:n, ja vaikka moni meidän puolesta sitä pahoittelikin, olin itse onneni kukkuloilla. Kajo oli lähes koko kehän ajan hiljaa, ei yrittänyt syödä ketään, suostui juoksemaan kanssani muiden junnukoirien välissä ja antoi tuomarin käydä kroppansa läpi pöydällä, mikä vastasi meille lottovoittoa! Kukaan sellainen, joka ei minun ja Kajon historiasta tiedä, tuskin ymmärsi, miksi olin keltaisen pahviläpyskän vilahtamisesta niin onnellinen, mutta ei se mitään. Pääasia, että minä tiedän ja ymmärrän, ja olen tähän asti kulkemastamme matkasta ylpeä.
Palkinnoksi kirjava Pikku Perkeleeni pääsi kehän jälkeen messuhallin viereiseen koirapuistoon juoksemaan ja mutapainimaan lapinkoiranartun kanssa. Ei ole vaikea arvata, kummasta puuhasta koira nautti enemmän, misseilystä vai leikkihetkestä.
Tähän loppuun vielä maininta, että aloin noin kuukausi sitten syöttää Kajolle YuCALM Dog -lisäravinnetta, jota markkinoidaan stressaantuville ja hermostuneille koirille tarkoitettuna rauhoittavana valmisteena. Vielä en osaa sen vaikutuksista sanoa, mutta tulen luultavasti myöhemmin kirjoittamaan siitä täällä. Sain sen kokeilemiseen vahvoja suosituksia tutuilta koiraharrastajilta, joten toivotaan, että toimii meilläkin!
